Rehujen jalostusarvolaskelmista

[摘要] Artikkelissa on käsitelty lähinnä teoreettiselta kannalta rehujen jalostusarvolaskelmia, niiden merkitystä maatalouden kannattavuuskysymyksissä sekä jalostusarvolaskelmien puutteellisuuksia ja niiden tulosten käyttöä rajoittavia tekijöitä. Kun suomenkielinen termi korvaushinta ilmaisee rehujen arvon ainoastaan yksipuolisesti karjatalouden kannalta katsottuna, aiheuttaa sekaannusta verrattuna vastaaviin vieraskielisiin termeihin ja suomenkieliseen korvikearvo-termiin, olisi tarkoitukseen paremmin soveltuvaa termiä jalostusarvo käytettävä korvaushinnan asemesta. Ajatusyhteydestä riippuen voidaan käyttää myös jalostushintaa merkitsemään rehuista jalostamalla saatua taloudellista tulosta. Jalostusarvolaskelma olisi pyrittävä laatimaan siten, että tulos osoittaa kaikelle kotoiselle rehulle saadun jalostushinnan. Alempien tuotantokustannustensa perusteella olisi laidunrehun arvoksi ry:ä kohden laskettava puolet kotoisten rehujen keskimääräisestä jalostushinnasta. Muiden rehujen jalostushinta olisi laskettava ry-arvon, valkuaismäärän ja täyttävyyden perusteella. Karjatalouden ja kasvinviljelyksen kannattavuuskysymysten arvostelemiseen voidaan käyttää joko bruttojalostusarvoa tai nettojalostusarvoa, kuitenkin siten, että ainoastaan samoilla perusteilla laadittujen laskemien tuloksia verrataan toisiinsa. Kun bruttojalostusarvolaskelmaan ei sisälly ns. välillisiä kustannuksia, olisi laskelma suuremman yksinkertaisuutensa ja tulostensa luotettavuuden tähden soveltuvissa kohdin asetettava nettojalostusarvolaskelman edelle. Bruttojalostusarvoja ei voida käyttää rehujen arvioimiseen muiden kotieläinryhmien eikä eri viljelyskasvien tuotantokustannuslaskelmissa. Nettojalostusarvoja ei voida verrata samojen rehujen myyntihintaan ottamatta huomioon, että karjatalouden välilliset kustannukset, jotka sisältyvät nettojalostusarvolaskelman kustannuksiin, on suoritettava rehujen myyntihinnasta. Käytettäessä jalostusarvoja varastojen arvioimiseen ei korkokustannusta voida sisällyttää peruskustannukseen. Muiden kotieläinryhmien käyttämien rehujen hinnoittamiseen ja varastojen arvioimiseen voidaan käyttää ainoastaan rehujen keskimääräisiä, yleistä tasoa osoittavia jalostusarvoja. Nettojalostusarvolaskelmissa olisi rakennusten korko ja kuoletus vertailukelpoisten tulosten saavuttamiseksi laskettava joko käyttämällä annuiteettia tai laskettava korkokustannus puoleksi kunkin rakennuksen uudisarvon mukaisesta korkokustannuksesta. Jalostusarvolaskelmien suurimpana heikkoutena on pidettävä tulosten riippuvaisuutta käytettyjen rehujen laadusta sekä perusrehun (tai kotoisen rehun) määrästä verrattuna karjalle käytettyjen rehujen kokonaismäärään ja tilalla käytettävissä olevien rehujen määrään. Ratkaisevana tekijänä karjatalouden kannattavuutta arvosteltaessa on pidettävä käytettävissä olevista rehuista saatavaa kokonaishintaa. Vertailukelpoisten tulosten saavuttamiseksi olisi rehujen jalostusarvo laskettava muunnettua rehunviljelysalan hehtaaria kohden.